Back to Basics part 1

Hiustenvärjäyksen värioppi

Tässä avaan hieman hiustenvärjäyksen värioppia, jotta vältyttäisiin suuremmilta tukkakatastrofeilta. Samat jutut pätevät pääpiirteittäin ammattilaisvärjäyksissä kuin myös kotona tehtävissä värjäyksissä, jota en tietenkään suosittele, mutta let's face it, joskus se on vaan pakko ;) ja kaikkihan saavat tehdä hiuksilleen ihan mitä tahtovat :) Tässä kuitenkin joitakin värimaailmaa raottavia juttuja, joiden avulla voi vähän luottavaisemmin mielin tehdä niitä pikapelastuksiakin... :)

 

Noniin eli nyt syvennytään hiusvärin valintaan ja hiustenvärjäyksen perus värioppii. Tässäkin asiassa kaikki lähtee liikkeelle sen jo ala-asteelta tutun väriympyrän tuntemisesta. Eli tältähän se näytti!

 

Väriympyrän tunteminen tulee tarpeeseen siis kun halutaan muuttaa tai neutraloida hiuksista jotakin tiettyä vivahdetta/sävyä. Ehkä selkein esimerkki tästä on vaaleiden hiusten lämmön/ keltaisuuden taitto viileään. Neutralointi ja taitto tapahtuu siis vastaväreillä. Vastavärejä ovat, niinkuin ympyrästä näkee

Punainen – Vihreä

Oranssi – Sininen

Keltainen – Violetti

Vastavärithän neutraloivat toisensa kun ne sekoitetaan keskenään ja korostavat toisiaan kun ne asetetaan vierekkäin.

Vaaleiden hiusten pesemiseen suositellaan siis ”hopeashampoota” juurikin vastaväriperiaatteen mukaan, jossa kylmä violetti taittaa, huom ei poista, vaan taittaa hiuksissa olevaa keltaista vivahdetta. Vastaavasti jos halutaan lähteä tavoittelemaan neutraalia ruskeaa hiusväriä kun lähtötilanteessa hiukset ovat punaiset tarvitsee lähteä työskentelemään hiusvärillä, josta löytyy vihreää pigmenttiä ja oranssisuuden saa taitettua pois sinisillä pigmenteillä.

Mutta ! Ennenkuin lähdetään miettimään vastavärejä ja taittoja täytyy määrittää hiusten tummuusaste. Tummuusasteet vaihtelevat 1-11 välillä ja eri brändeillä on hieman eri numeroinnit. Mutta siitä huolimatta pienimmät numerot ovat aina tummimpia eli esimerkiksi 1 on musta ja 11 väritön/erittäin vaalea. Tummuusasteen määrittely on tärkeää, jotta voidaan asettaa realistinen väritavoite ja saavuttaa se ja, jotta värillä on tarvittava peittokyky. Sillä jos hiukset ovat vaikka tummuusasteeltaan 4 eli jo todella tummat ja valitaan väri joka on tummuusasteeltaan 8 värimuutos ei tule näkymään sillä pohja on liian tumma ja väri ei vaalenna väriä ! Silloin pohjalle pitäisi tehdä esim.värinpoisto tai nostaa hapetevahvuutta jolloin saadan pohjaa hieman vaaleammaksi, tämä ei tietenkään ole mahdollista kotivärjäyksessä. Nyrkkisääntönä siis se, että valitaan saman tummuusasteen hiusväri kuin omien hiusten sen hetkinen hiusväri. Tässä tullaan taas siihen miksi ammattilaisten olisi hyvä suorittaa värjäykset, sillä hiuksissa on yleensä muutamaa eri tummuusastetta hiuksen huokoisuuden yms. takia eli yleensä tyvi on tummempi kuin latva ja tällöin yhdellä värillä on vaikeaa saada aikaan tasaista väriä ja latva ei kestä/ tarvitse yhtä ”kuluttavaa” käsittelyä kuin tyvi eli tässä tapauksessa kampaaja pelaisi eri hapete vahvuuksillä, jolloin latva ei kärsisi niin paljoa, mutta kotivärjäyksissähän on käytössä yksi ainoa ”kehite-emulsiopullo”. Ensiksi siis määritellään omien hiusten sen hetkisen värin tummuusaste/ -asteet. Se tehdään käytettävän värisarjan värikartan tummuusasteläpyskän avulla eli katsotaan mikä on lähinnä omaa sävyä. Jos värin numerosarja on esimerkiksi 7-88 numerosarjan ensimmäinen numero merkkaa tummuusastetta eli tässä tummuusaste on 7. Viivan jälkeen tuleva ensimmäinen numero tarkoittaa päävivahdetta, esimerkin värisarjassa 8 vivahde on vaikka punainen, värikartan vivahteet on selitetty esimerkiksi erillisessä ohjekirjassa tai värikartassa tästä syystä on hyvä vilkaista siis kaupasta ostaessakin niitä värikarttakirjoja ! Eli esimerkin väri olisi tummuusasteeltaan 7 ( aika perus keskitumma) ja päävivahteeltaan punainen, toinen numero viivan jälkeen merkitsee tausta / täydentävää vivahdetta, tässä se on myös punainen koska numero on 8, eli kyseessä on intensiivinen punainen hiusväri. Jos taustavivahteena olisi vaikka kupari tai kulta sävy olisi maallikontermein ”oranssisempi”.

Myös hiuksissa jo olevien vivahteiden määrittely on tärkeä osa prosessia, jotta voidaan taittaa vaikka juurikin sitä ei toivottua lämpöä jos toiveena on esim. viileä väri. Vivahteiden määrittely korostuu etenkin vaikka vaaleita, kellertäviä, hiuksia värjättäessä ruskeiksi. Ruskea värihän muodostuu kun sekoitetaan keskenään sinistä, punaista ja keltaista ja kun keltaiseen hiukseen lisätään sinistä pigmenttiä siitä muodostuu tietenkin vihreä. Tämän takia värien kanssa on siis oltava tarkka.

 

Tiivistelmä tästä kaikesta siis:

1. Selvitetään lähtötilanne eli tummuusaste ja hiuksissa olevat vivahteet (keltaisuus, oranssisuus, punaisuus yms.)
2. Kartoitetaan värjäyksen realistinen tavoite
3. Tehdään suunnitelma sen toteuttamiseksi huomioiden vastavärit ja väriympyrä.

Tässä tälläinen pieni pintaraapaisu hiusten värjäyksen maailmaan ! Mukavia värihetkiä :)

-Mari

TIE KATASTROFIIN

Tämä on teille tarina kunnollisen hiustenhuollon ja -muokkauksen merkittävyydestä ja siitä, kuinka jokaisen tulisi rakastaa omaa tukkaansa kuin omaa lastaan. Se, että sä et kuuntele omia hiuksiasi, vaadit niiltä liikoja ja oletat että ne pysyvät mukana sun mieleenjuolahduksissasi, on tie katastrofiin. Tässä on mun ultimaattiseen hiuskatastrofiini johtanut opettavainen tukkatarina mun letistäni viimeisen vuoden ajalta.

Tarina alkaa syyskuusta 2014. Silloin mulla oli polkka ja lyhyt otsis. Olin itse pitänyt kuvassa näkyvää vaaleaa väriä yllä Olia-purkkivärillä, sillä kaikkein vaaleimmalla sävyllä. Mun hiukset olivat kiiltävät ja verrattain hyväkuntoset, tietty ainahan värjääminen vähän niitä vahingoittaa. Värjäsin tyven piiloon noin kerran kuussa tai harvemmin. Väri oli ihana luonnollisen vaalea, ja sopi mulle kuitenkin hyvin vaikka mulla on aika tummahkot kulmat ja tummempi luonnollinen hiusväri.

Sitten sain yhtenä päivänä mahtavan päähänpiston haluta taas tummat hiukset, mitkä mulla on suurimmaan osan elämästäni ollut aina siitä lähtien kun aloin joskus vitos-kutosluokalla värjäämään tukkaani. Olin sitä mieltä että "kyllä tumma on se mun väri enkä mä siitä mihinkään pääse". Kaveri sitten yhtenä iltana heitti mulle markettivärin päähän ja se oli siinä. Tämä tapahtui myös syyskuussa. Mun hiukseni olivat tosi kerroksittaiset ja kasvatin otsista pois, mutta aloin olemaan kokoajan tyytyväisempi pituuteen ja vanhan mallin uloskasvuun.

Sitten taisi olla lokakuu kun ajoin sivusiilin itse omin pikku kätösin. Tein sen kulmattomana, kaaren muotoisena vasemmalle puolelle, koska se on mun kasvojen parempi puoli ja siltä puolelta naamaa näyttäisin hyvältä vaikka olisin kuinka kalju. En ajatellut tätä sivusiilitempausta siinä mielessä loppuun, että kun mun hiukseni olivat niin pätkissä kerroksissa, että ne eivät sitten ylettäneet toisella puolella peittämään sitä sivua, niin jouduin aina pitämään tukkaa kokonaan toisella puolella. Ei se sinänsä kyllä haitannut, rakastin tätä tukkaa yli kaiken.

Ajoin siilin sileäksi aina noin päälle kuukauden välein, kun uusi tukka alkoi menemään hassusti korvan kohdalta ja siitä sai jo hyvin sormenpäillä kiinni.

Tämä tukka oli niin ihana että saatan itkeä verta aina kun näen tämän.

En kestä :'''(

Syy tähän koko sivusiilihankkeeseen oli tatuointi.

Seuraavissa kuvissa on mun hiukseni pisimmillään ennen kuin tilanne alkoi perkelöitymään.  Tämä oli jo vuoden 2015 puolella tammikuussa. Ensimmäisen kuvan otin autossa matkalla kampaajalle, jossa vaalennutin puolet mun hiuksista kuten alemmasta kuvasta näkyy. Tällä hetkellä kaikki oli edelleen hyvin ja olin tyytyväinen tulokseen ja nautin vielä pitkästä ja hyvinvoivasta kuontalosta. Mun hiukseni olivat nyt jopa niin pitkät että niitä saattoi alkaa pitää keskijakauksella, kun ne ylettyi toisellekin puolelle päätä lähestulkoon normaalin näköisesti.

Sitten helmikuussa kaikki meni päin helvettiä. En edelleenkään ymmärrä mikä luoja paratkoon muhun iski, kun yhtäkkiä halusin ihan valkoisen vaaleen tukan. Muutos tuosta kaksivärisestä tummasta tähän kuolemanharmaaseen kävi alle kuukaudessa ja mikä kamalempaa, alkuun markettiväreillä kotikampaamossa. Nyt lapset, tämä on se juttu mistä äidit teitä varoittavat. Älkää ikinä koskaan milloinkaan vaalentako tukkaanne ja jos on pakko, tehkää se harkiten, maltilla, pitkän ajan saatossa ja ammattilaisen käsissä. Muuten teidän tukkanne kirjaimellisesti tippuu teiltä päästä. Viimeisen vaalennuksen kävi hoitamassa kampaajalla, ja tulos oli seuraava:

Ei siinä mitään, sain mun valkosen tukkani ja olin väriin enemmän kun tyytyväinen. En vaan tässä vaiheessa vielä tiennyt kuinka päin helvettiä kaikki tulee menemään. Tottakai mun hiukset oli nyt kuivemmat kuin preerialla kierivät risupallot, mutta samaan aikaan ne oli jotenkin mystisen petollisen pehmeät, varsinkin kosteana. Kun harjasin kuivana, pieniä hiuksenpätkiä vaan pöllysi ympäriinsä. Mun hiukset katkeili aivan luonnottoman paljon ja koko tukka lyheni ja pätkiintyi kauttaaltaan useamman sentin.

Tässä ollaan menossa teatterin 10-vuotis juhlagaalaan uudella platinalla.

Kaiken lisäksi pidin vielä klipsipidennyksiä joissain erityistilaisuuksissa. Mun omat kiukset oli niin katkeilleet ja lyhyet, että pidennyksen ja oman tukan raja oli liian selkeä. Siksi jouduin sitten aina turvautumaan kaikenlaisiin pantaratkaisuihin.

Seuraavaan vaiheeseen mut ajoi edelleen huononeva tukan kunto. Niin kuiva, niin katkeillut, niin kamala ja niin argh. En jälleenkään tiedä miksi, mutta jostain syystä, päätin sitten värjäyttää hiukseni kampaajalla punertavan ruskeiksi. Epätoivo mun kuolevien hiusteni viimeisessä elintaistelussa ajoi mut luulemaan, että jos mun hiukseni eivät ole elottoman valkoiset, ne saattaisivat voida paremmin. Tähän ideaan hädissäni takertuneena painelin viimeisen kerran maaliskuussa kampaajalle ja koetin saada tukkani pelastettua. En tiedä pelastiko tai pysäyttikö värjäys mitään, mun tukkani oli jo menetetty. En ole monesta asiasta ollut näin pahoillani koko elämäni aikana. Tämä on jo oikeasti jäätävä tragedia.

Tämä saattaa näyttää hauskalta ja vauhdikkaalta ja jännittävältä hiusmallilta, mutta todellisuudessa se oli kaikkea muuta. Katkeillut, muodoton ja niin kuiva, että koska väri ei tarttunut enää kunnolla niin jotkut kohdat olivat tietyssa valossa jopa vihertäviä.

Ajattelin että okei, ehkä kestän tämän tukan jos aina kiharran sitä ja laitan sen sekaisen ja pörröisen näköiseksi, koska aina laittamattaa se muistutti vain kuollutta oravannahkaa mun päässäni. Koetin vähän pipoa, vähän hattua, mutta ei. Kaikki toivo oli menetetty. Mun tukkani vain pyysi että päästäisin sen kärsimyksistään. Sitten eräänä päivänä huhtikuussa katselin sitä peilistä ja pyörittelin ympäriinsä kunnes tulin siihen tulokseen että nyt riittää, enää en tällaista katsele.

AJOIN ITSE MUN TUKKANI SENTIN MITTAISEKSI SIILIKSI. Otin koneen käsiini ja ajoin koko paskan pois! Niin hullulta kun se kuulostaakin, tätä en ole katunut sitten kertaakaan. Tottakai olen monesti valittanut kuinka tukkani on typerä ja lyhyt ja kasvaisi nopeammin, mutta katunut en ole hetkeäkään. Tämä on paras ratkaisu hiusteni suhteen, mitä olin pitkiin aikoihin tehnyt. Tähän uuteen tukkaan ei mennyt totutellakaan kauaa, se mitä peilistä näkyi oli täysin ookoo ja joskus jopa hyvän näköinen. Ja kun mun hiukseni olivat niin lyhyet, ei siinä kauaa nokka tuhissut kun se jo kasvoi ihan inhimillisiin pituuksiin.

Tässä olin juuri tullut kampaajalta ensimmäistä kertaa lyhentämästä sivuja.

Näin pitkänä tukka hulmusi jo kesäkuussa.

Se että ajoin hiukseni pois ei ollut vain hiusten kunnon kannalta mahtava ratkaisu, vaan antoi mitä täydellisimmän syyn alkaa päähineiden suurkuluttajaksi. Osasyynä tähän oli ympäristön järkytysreaktion pienentäminen, myönnettäköön, mutta toisaalta kiinnyin tällaiseen päähineiden käyttöön. Tänäpäivänä poistunkin talosta harvinaisen harvoin ilman mitään päähinettä.

Nyt syyskuussa 2015, kahdesti kampaajalla lyhentämässä käyneenä tukka alkaa näyttää voiton merkkejä. Se on oman värinen, pehmeä, kiiltävä, paksu, terve ja täydellinen. Pikkuhiljaa se sieltä pinnistää, ja tällä kertaa lupaan ja vannon kaikkien mun jumalieni nimeen että en enää koskaan ikinä vahingoita sitä yhtä kamalalla tavalla. Sen sijaan että kiroisin mun kammottavaa kummituksenvalkoista tai kammottavinta punaruskeanvihreää hampputukkaani, saan joka päivä nähdä peilistä mun hyvinvoivan, joka päivä hieman pidemmän ja ihanemmän tukkani, joka on niin kauniin värinen  ja ihan itse omin avuin kasvatettu. Tässä siis ollaan jo voiton puolella, ja onnellinen tukkaelämä saattaa alkaa. Kaikkein parastahan tässä tukassa on se, että joka päivä on hyvä hiuspäivä!

Näytän vihdoinkin jopa tytöltä.

Tässä kuvassa mun tukkani on vihdoin jo niin pitkä että se taittuu kokonaan taaksepäin ja meneepä vielä mukavalle pikku laineelle sivusta.

Tässä kuvassa esitetään hiustenkasvun määrää. Joskus tuntuu että tällä letillä on oma tahto.

Loppuun vielä lisään henkilökohtaisen tukkatavoitteen. Tämä kuva on kesältä 2012 kun esiinnyin Hauhon kesäteatterissa ensimmäistä kertaa. Hiukset olivat tuolloin latvaa lukuun ottamatta omaa väriä, ja tämä kuva mun hiuksistani on se mikä saa mut pitämään pääni sen suhteen, että enää en koskaan tee mitään yhtä kammottavaa mun ihanille, rakkaille hiuksilleni kun täystyrmäävä kuolemavalkaisu.

Vaalikaa hiuksianne ja pitäkää niistä hyvää huolta!

-Sara

Klassinen silmämeikki ja ehostuksen aloitus

Tänään pääsimme koulussa aloittamaan parturi-kampaaja opintoihin kuuluvat ehostustunnit, joiden aikana opettelemme arki-ja ilta-/ juhlameikin teon. Lähdimme ensimmäisellä tunnilla liikkeelle arkimeikin teosta, yksinkertaisella kahden värin klassisella silmämeikillä ja kevyellä meikkipohjalla. Olimme koulun kautta tilanneet jokainen omat meikkisivellinsetit Duroylta ja meikkisarjana käytössämme oli kuluttaja- ja ammattilaiskäyttöön tarkoitetun Grimas:n meikkejä. Duroyn sivellinsettiin oltiin valittu sellaisia perussiveltimiä, joilla saa tehtyä jo aika kattavasti erilaisia meikkejä eli semmoinen starttipaketti.

Sivellinsettiimme kuului:

Poskipunasivellin

Luomivärin häivytyssivellin

Kaksi erikokoista luomivärisivellintä

Applikaattori

Kulmakarvasivellin

Rajaussivellin

Peitevärisivellin

Ripsiharja-kampa

Kierreharja

Ripsisivellin

Puuterivippa

Meikkisieniä

Sivellinsaippua

Aivan kuten melkein kaikessa muussakin hyvät työvälineet auttavat meikinteossakin kauniin lopputuloksen saavuttamisessa. Siveltimien ei tarvitse tietenkään olla kalliita ollakseen hyviä, mutta harjasten materiaalit vaihtelevat paljon, siksi kannattaa ainakin huomioida harjasten pehmeys, sillä pehmeämmästä materiaalista valmistetut siveltimet tuntuvat mukavammilta ja liukuvat ihon pinnalla ja levittävät tuotetta paremmin kuin karheat. Siveltimien materiaalit jaetaan pääsääntöisesti kahteen ryhmään synteettisiin ja aitokarvaisiin. Yleensä näistä synteettisiä/keinomateriaaleista valmistettuja käytetään nestemäisten ja rasva-/voidemaisten meikkien kanssa ja luonnonkarvaisia puuterivärien kanssa. Tämä siksi,että synteettiset harjakset eivät ime nestemäisiä/ voidemaisia tuoteita itseensä samalla tavalla kuin luonnonkarvaiset, jolloin tuotetta ei mene hukkaan niin paljoa. Toinen asia mihin kannattaa kiinnittää siveltimiä valitessa huomiota on siveltimien varren pituus, riittävän pitkä varsi takaa tasapainoisen ja vakaan otteen ja näin ollen paremman jäljen. Siveltimestä tulisi saada otettua yhtä vakaa ote kuin kynästä pidettäessä.

Hyvin ja oikein hoidettuna siveltimet kestävät kovassakin käytössä pitkään. Ne tulisi puhdistaa aina tarpeen mukaan tai kerran pari parissa viikossa. Ammattilaiskäytössä siveltimet puhdistetaan aina käytön/ asiakkaan jälkeen. Siveltimien puhdistukseen käytetään viileää vettä ja siveltimille tarkoitettua saippuaa tai esimerkiksi marketeista saatavaa marseille-saippuaa. Pääsääntönä on, että luonnonkarvaiset siveltimet vaativat hellävaraisemman pesun ja siksi ei ainakaan niitä kannata lähteä pesemään millään astianpesuaineella. Mutta perehdytään siveltimien huoltoon enemmän myöhemmin!

Tunneilla käytimme koulun Grimas-meikkejä, mutta hommasimme myös omat meikkisetit heidän kauttaan. Settiin kuului kaksi meikkivoidetta todella vaalea ja aika keskitumma, josta voidaan sekoittaa hyvin tummuusasteeltaan erilaisia meikkipohjia, peiteväripuikko, irtopuuteri meikin kiinnitykseen (kivipuutereita käytetään meikinkorjaukseen päivänmittaan), meikkikyniä, mattaluomivärejä, helmiäisluomiväri, huulipunia ja huulikiilto. Grimasin meikeissä on se hyvä puoli, että ne ovat suht edullisia ja tuotteet ovat käyttöalueeltaan laajat esim. ns luomivärit toimivat myös sekä poskipunina että kulmaväreinä ja meikkikynät kajaaleina ja huultenrajauskyninä. Näiden lisäksi heillä on mahdollista erään ”base” tuotteen avulla muuttaa esim mistä tahansa puuteri ”luomiväristä” vaikka huulipuna ja glossin avulla huulipunista huulikiilto. Eli todella hyvä meikkisarja, jolla saa laajan valikoiman vaikka tuotteita ei määrällisesti montaa hankkisikaan! :)

Me pääsimme siis tänään opettelemaan arkimeikkiä luokkakavereille. Katsoimme ensin kuinka opettaja teki demomeikin oppilaalle ja kertoen samalla vähän tekniikasta ja siitä sitten pääsimme tekemään omaan tahtiin meikkipohjan, kulmakarvat, luomivärin kahdella sävyllä, rajaukset, ripsarin, poskipunan ja huulimeikin. Aluksi ihon kosteutuksen jälkeen levitimme kasvoille semipeittävän, mutta kuultavan meikkivoiteen, jonka jälkeen tummat silmänaluset ja ihon pienet virheet peitettiin peitevärillä. Pohja kiinnitettiin irtopuuterilla. Puuteria laitettiin silmänalusille reilummin, jotta luomiväriä tehdessä variseva luomiväri ei sotkisi meikkipohjaa. Seuraavaksi laitoimme kulmakarvoihin väriä ja harjasimme ne muotoonsa. Kulmia meikattaessa yleensä varmin värivalinta on jokin enemmin harmaaseen taittava ja kylmä sävy kuin lämmin punertava. Arkimeikissä meikkasimme kulmat ainoastaa puuterimaisella värillä luonnollisemman lookin luomiseksi, mutta tietenkin ne voi tehdä tässä tapauksessa ”asiakkaan” mieleisiksi vaikkapa kynää käyttäen. Luomivärin työstäminen aloitettiin levittämällä koko liikkuvan luomen alueelle aivan kulmakarvoihin asti vaaleaa, lähelle ihon väriä olevaa mattaluomiväriä, joka loi pohjan muille luomiväreille ja toimi tässä silmän sisänurkan värinä. Sitten levitetiin selkeästi tummempaa ruskean sävyä, varjostusväriä silmän uloimmalle kolmannekselle. Väriä työstetään silmän ulkonurkasta sisänurkkaan päin lyhyin vedoin, tarkoituksena luoda pitkittäissuunnassa kuunsirppimäinen muoto. Luomiväriä ei kannata levittää/häivyttää ulospäin suuntautuvin vedoin ettei se lähde leviämään liian pitkälle. Yleisenä sääntönä on ettei luomiväri saisi ylittää linjaa , joka muodostuu kun asetetaan sivellin nenänpielestä, ulomman luomikulman kautta kulmakarvan loppumiskohtaan.

Luomivärit häivytetään sulautumaan yhteen joko täysin puhtaalla siveltimellä tai siveltimellä ja vaalealla luomivärillä tai värittömällä puuterilla. Kulmaluulle voidaan levittää lopuksi vielä vaaleampaa sävyä, joka tuo valoa silmämeikkiin. Tumminta luomiväriä voidaan haluttaessa lisätä myös alaripsirajan uloimmalle kolmannekselle Häivyttämisen jälkeen tehdään ohuet rajaukset ripsirajaan ja taivutetaan haluttaessa ripset ja lisätään ripsiväriä. Ylimääräiset puuterit ja varisseet luomivärit pyyhitään kevyellä kädellä pois joko puuterivipan avulla tai esim. poskipunasiveltimellä. Seuraavaksi siirrytään huulimeikkiin. Huulet rajataan huultenrajauskynällä seuraten huulten luonnollista rajaa tai rajaamalla aavistuksen yli. Rajaamisen jälkeen huulille levitätään siveltimellä huulikiilto- tai puna. Meikki viimeistellään poskipunalla, joka tulee poskiluun ja poskien”kuopan” väliin jäävälle alueelle, mutta ei kuitenkaan tule pidemmälle kuin silmän ulkonurkka ja linja, johon luomiväri loppuu. Puna levitetään kasvoille aina kuljettaen sivellintä poispäin ja hieman viistosti ylöspäin kasvoilta. Poskipunan rajat voidaan häivyttää irtopuuterin ja puuterivipan avulla.

Arkimeikissä käytetään yleensä neutraalimpia sävyjä, hillitympiä rajauksia ja kevyempiä meikkipohjia, mutta tietenkin mieltymyksiä on monenlaisia ja toisen arkimeikki voi olla jonkun juhlameikki ! Eli tässä vain yksi monista ;)

 

Tälläistä siis opimme ja puuhailimme ensimmäisellä ehostuksen tunnillamme. Täytyy kyllä sanoo, että kyllä silmien eyeliner-rajausten tekeminen toiselle ja ripsien taivutus oli tässä ne vaikeimmat jutut, muttapaljon tuli jo uusia juttuja ja varmasti on lisää luvassa ! :)

Lisää infoa Duroysta ja Grimasista löytyy täältä

http://www.duroy.fi/

https://www.grimas.nl/website/web2/index.php

- Mari

AMÈLIE (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain, 2001)

Mulla on pitkään ollut katsottavien leffojen listalla Jean-Pierre Jeunet'n ohjaama Amélie. Tässä yhtenä iltana sitten sain sen katsottua ja ihastuin kyllä tosi paljon! Mulla oli odotukset aika korkealla kun elokuvaa on kehuttu siihen malliin, mutta ei turhaan. Ihan heti leffa ei iskenyt, sen piti antaa kasvaa hetken ja lähteä käyntiin.

Améliessa elokuvan nimikkohenkilö Amélie (Audrey Tautou) päättää erinäisten tapahtumien johdosta alkaa hyvänonnentontuksi lähipiirilleen. Amélie puuttuu viattomin pikku asioin läheistensä elämiin pyrkien levittämään onnellisuutta ja iloisuutta ympärilleen. Elokuvassa parasta on Amélien hahmon nokkeluus, vilpittömyys ja erilaisuus, Amélien ja Ninon tutustumisen ainutlaatuinen ja erilainen tapa sekä se, että elokuvan sivuhenkilöt ovat elokuvan kerronnan kannalta yhtä lailla pääosassa kuin itse Amélie. Elokuva on ihanan elämänmyönteinen, eikä varsinaisesti missään vaiheessa esitetä sellaista turhanpäiväistä epätoivon tai vastoinkäymisen kohtausta, niinkuin monessa romanttisessa komediassa on tyypillistä. Elokuva ja tarina kulkee vain eteenpäin - ihan niinkuin on tarkoitettukin.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Yann Tiersen. Olin kuunnellut Amélien soundtrackiä jo pitkään ennen elokuvan katsomista - se olikin yksi syy miksi Amélie oli ollut pitkään mun must see -listallani. Amélien soundtrack on kokonaisuudessaan yksi parhaita albumeja mitä tiedän, ja Tiersenin musiikki on samaan aikaan kaunista ja nerokasta. Yhteinäiseen tyyliin sopivia kappaleita on tehty moneen tunnelmaan, ja sanojen sijaan itse sävelkulku kertoo kappaleissa tarinan. Musiikin tunteminen ennen itse elokuvan katsomista teki elokuvakokemuksesta musta hieman erilaisen, hyvällä tapaa. Osasin odottaa esimerkiksi mun lemppariraitoja ja kun ne soi, menin aivan kylmiksille ja olin että ääks, kun musiikki sopi kohtaukseen mahdottoman hyvin. Tässä mun lemppariraidat:

J'y Suis Jamais Alle

La Valse Des Monstres 

Comptine D'Un Autre Été 

Tykkäsin Améliessa tosi paljon myös puvustuksesta ja lavastuksesta. Lavastuksessa on käytetty voimakkaita värejä, paljon yksityiskohtia ja romanttista, vanhanaikaista tyyliä. Amelien kaupunginkoti, erityisesti sen keittiö, oli mun mielestä hyvinkin tavoiteltavan näköinen ja oloinen. Pariisin katukuvat, kahvilat ja tuorekaupat lienee aina romanttisessa komediassa katsojaa miellyttävät.

Mun ehdoton suosikkikohta elokuvassa on lopussa kun Amélie katsoo Lasimiehen jättämän videon ja Nino tulee Amélien asunnolle. Kohtaus on tavallaan samaan aikaan jännittynyt mutta huojentunut, malttamaton ja rauhallinen. Amélien ja Ninon tietynlainen samankaltaisuus ja sen näkyminen heidän suhteensa kehityksen vaiheissa on musta jotenkin todella ihanaa, ja saatan vaan toivoa että itsellekin kävisi joskus niin.

Kaikenkaikkiaan Amélie oli oikein ihastuttava, viihdyttävä ja ennen kaikkea inspiroiva kokonaisuus. Suosittelen oikein lämpimästi, tästä leffasta saatat saada ihania pikku ideoita arkeen! :)

- Sara