Mulla on pitkään ollut katsottavien leffojen listalla Jean-Pierre Jeunet'n ohjaama Amélie. Tässä yhtenä iltana sitten sain sen katsottua ja ihastuin kyllä tosi paljon! Mulla oli odotukset aika korkealla kun elokuvaa on kehuttu siihen malliin, mutta ei turhaan. Ihan heti leffa ei iskenyt, sen piti antaa kasvaa hetken ja lähteä käyntiin.
Améliessa elokuvan nimikkohenkilö Amélie (Audrey Tautou) päättää erinäisten tapahtumien johdosta alkaa hyvänonnentontuksi lähipiirilleen. Amélie puuttuu viattomin pikku asioin läheistensä elämiin pyrkien levittämään onnellisuutta ja iloisuutta ympärilleen. Elokuvassa parasta on Amélien hahmon nokkeluus, vilpittömyys ja erilaisuus, Amélien ja Ninon tutustumisen ainutlaatuinen ja erilainen tapa sekä se, että elokuvan sivuhenkilöt ovat elokuvan kerronnan kannalta yhtä lailla pääosassa kuin itse Amélie. Elokuva on ihanan elämänmyönteinen, eikä varsinaisesti missään vaiheessa esitetä sellaista turhanpäiväistä epätoivon tai vastoinkäymisen kohtausta, niinkuin monessa romanttisessa komediassa on tyypillistä. Elokuva ja tarina kulkee vain eteenpäin - ihan niinkuin on tarkoitettukin.
Elokuvan musiikin on säveltänyt Yann Tiersen. Olin kuunnellut Amélien soundtrackiä jo pitkään ennen elokuvan katsomista - se olikin yksi syy miksi Amélie oli ollut pitkään mun must see -listallani. Amélien soundtrack on kokonaisuudessaan yksi parhaita albumeja mitä tiedän, ja Tiersenin musiikki on samaan aikaan kaunista ja nerokasta. Yhteinäiseen tyyliin sopivia kappaleita on tehty moneen tunnelmaan, ja sanojen sijaan itse sävelkulku kertoo kappaleissa tarinan. Musiikin tunteminen ennen itse elokuvan katsomista teki elokuvakokemuksesta musta hieman erilaisen, hyvällä tapaa. Osasin odottaa esimerkiksi mun lemppariraitoja ja kun ne soi, menin aivan kylmiksille ja olin että ääks, kun musiikki sopi kohtaukseen mahdottoman hyvin. Tässä mun lemppariraidat:
J'y Suis Jamais Alle
La Valse Des Monstres
Comptine D'Un Autre Été
La Valse Des Monstres
Comptine D'Un Autre Été
Tykkäsin Améliessa tosi paljon myös puvustuksesta ja lavastuksesta. Lavastuksessa on käytetty voimakkaita värejä, paljon yksityiskohtia ja romanttista, vanhanaikaista tyyliä. Amelien kaupunginkoti, erityisesti sen keittiö, oli mun mielestä hyvinkin tavoiteltavan näköinen ja oloinen. Pariisin katukuvat, kahvilat ja tuorekaupat lienee aina romanttisessa komediassa katsojaa miellyttävät.
Mun ehdoton suosikkikohta elokuvassa on lopussa kun Amélie katsoo Lasimiehen jättämän videon ja Nino tulee Amélien asunnolle. Kohtaus on tavallaan samaan aikaan jännittynyt mutta huojentunut, malttamaton ja rauhallinen. Amélien ja Ninon tietynlainen samankaltaisuus ja sen näkyminen heidän suhteensa kehityksen vaiheissa on musta jotenkin todella ihanaa, ja saatan vaan toivoa että itsellekin kävisi joskus niin.
Kaikenkaikkiaan Amélie oli oikein ihastuttava, viihdyttävä ja ennen kaikkea inspiroiva kokonaisuus. Suosittelen oikein lämpimästi, tästä leffasta saatat saada ihania pikku ideoita arkeen! :)
- Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti